Pelaaminen on monille lapsille, nuorille ja aikuisille tärkeä ja rakas harrastus ja joillekin ammatti. Syrjinnän eri muotoihin puuttumalla ja ulossulkevia mekanismeja purkamalla pelaamisesta voidaan tehdä yhä useammalle turvallisempaa ja yhdenvertaisempaa. Pelikasvatus kotona on tärkeä osa yhdenvertaisuuden edistämistä pelikulttuurissa.
Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanke
Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri on Opetus ja -kulttuuriministeriön rahoittama valtakunnallinen hanke, jossa pelikulttuuria ja pelitoimintaa kehitetään kaikille avoimeksi ja turvalliseksi, vihapuheesta ja häirinnästä vapaaksi harrastukseksi. Koko Suomen laajuista hanketta koordinoi yhdessä hankekumppaneiden kanssa Helsingin kaupungin nuorisopalvelut. Hankkeessa ovat mukana SEUL ry, Vectorama-pelitapahtuma sekä Tampereen, Turun, Hyvinkään ja Rovaniemen kaupungit. Hankkeen ensimmäinen vaihe toteutettiin vuosina 2017–2019 Helsingissä. Hankkeen toinen vaihe on valtakunnallinen ja se toteutetaan vuosina 2019–2021.
Hankkeen tavoitteena on, että pelitoiminta ja pelaaminen ovat kaikille turvallisia, vihapuheesta ja syrjinnästä vapaita harrastuksia. Tätä tavoitellaan esimerkiksi vahvistamalla nuoria kohtaavien kasvattajien osaamista digitaalisesta pelikulttuurista, vihapuheen ja syrjinnän ehkäisystä sekä turvallisemman pelikulttuurin luomisesta. Hanke kouluttaa nuorisotyön ammattilaisia tunnistamaan pelikultutuurissa tapahtuvaa syrjintää ja häirintää ja luomaan turvallisempaa pelitoimintaa. Lisäksi hanke toteuttaa vuonna 2020 selvityksen pelikasvatuksen roolista kodeissa ja nuorisotyössä pelikulttuurin yhdenvertaisuuden edistämisessä.
Häirintä ja syrjintä pelikulttuurissa
Vuonna 2018 julkaistussa Non-toxic -hankkeen selvityksessä kilpailullisia tietokone- ja konsolipelejä pelaavien nuorten kokemuksista vihapuheesta ja häirinnästä 90% vastaajista kertoi havainneensa pelikulttuurissa vihapuhetta ja häirintää. Vastaajien huomaamia häirinnän muotoja olivat toisen pelaajan pelitaitojen haukkuminen, nimittely, vähättely ja solvaaminen, rasistinen ja homo- sekä transfobinen kommentointi, toisen pelaajan äänen tai puhetavan negatiivinen kommentointi, vihapuhe, uhkailu sekä pelaajan ikään, sukupuoleen, ulkonäköön ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä negatiivinen kommentointi (Alin, Ella https://www.hel.fi/static/nk/Julkaisut/non-toxic.pdf). Samassa selvityksessä 15–29-vuotiaista vastaajista (156 vastaajaa) jopa 90 % toivoi, että vihapuheeseen ja häirintään puututtaisiin. Yli 80 % toivoi, että pelaajat kannustaisivat toisiaan enemmän.
Selvitys antaa kuvaa siitä, millä tavoilla häirintä, syrjintä ja vihapuhe ilmenevät pelikulttuurissa. Samalla se näyttää, että lähes kaikki kilpapelejä pelaavat havaitsevat vihapuheen ja häirinnän eri muotoja pelatessaan, pelifoorumeilla tai pelitapahtumissa. Pelikulttuuri ei ole muusta yhteiskunnasta, sen rakenteista, asenteista ja ennakkoluuloista irrallinen, vaan pelaajat kohtaavat pelien parissa samoja ilmiöitä, joihin voi törmätä mediassa, kaupungilla, koulussa tai somessa. Vihapuhe, syrjintä ja häirintä eivät ole pelkästään pelikulttuurin haasteita eikä niiden poistamiseen riitä pelkästään pelaajien käyttäytymiseen puuttuminen.
Joitakin pelikulttuurin osia tai peliyhteisöjä kutsutaan häirinnän ja vihapuheen vuoksi toksisiksi eli myrkyllisiksi. Joskus tiettyä pelaajaa tai joukkuetta saatetaan nimittää toksiseksi häiritsevän käytöksen vuoksi. Häirintä ja syrjivä kommentointi tai toiminta ilmenevät pelikulttuurissa sille ominaisilla tavoilla, esimerkiksi pelien mekanismeja hyödyntäen. Siksi niihin on tärkeää puuttua pelikulttuurin sisältä käsin ja peleille luontaisilla tavoilla. Tärkeä askel pelikulttuurin parantamisessa on pelaamiseen liittyvien ennakkoluulojen ja pelkojen lieventäminen, jolloin sekä pelaamisen mukavista että ikävistä puolista puhuminen on helpompaa. Kun pelaamisesta nähdään ja tunnistetaan sen hyvät ja hyödylliset puolet, myös haittailmiöistä on mahdollista puhua ilman pelkoa koko harrastuksen leimaamisesta.
Häirintä ja syrjintä peliharrastuksessa tai pelitoiminnassa voi olla esimerkiksi pelistä ulos sulkemista, toisen pelin tahallista pilaamista tai hankaloittamista, ikävää kommentointia, nimittelyä tai solvaamista. Esimerkiksi pelaajan sukupuoleen kohdistuvaa kommentointia voi tapahtua niin tekstipohjaisessa chatissä kuin mikrofonin ja kuulokkeidenkin välityksellä. Tämä on johtanut siihen, että useat pelaajat, erityisesti tytöt ja naiset, jotka ovat kohdannut pelitilanteissa häirintää aiemmin, kertoivat selvityksessä välttelevänsä mikrofonin käyttöä tai käyttävänsä sellaista pelinimimerkkiä, joka ei paljasta heidän sukupuoltaan tai ikäänsä. Joillekin todellisen itsensä kätkeminen näyttäytyy siis ainoana keinona pelata itselle tärkeää peliä ja kehittyä siinä.
Häirintä ja syrjintä ovat läsnä yhteiskunnassa laajasti ja ne saavat jokaisella kulttuurin osa-alueella omanlaisiaan ilmenemismuotoja. Pelikulttuurissa tapahtuva häirintä voi ilmetä pelin sisäisessä chatissä tai muussa viestintävälineessä, peliaiheisilla keskustelufoorumeilla tai somessa. Häirintää voi tapahtua online-ympäristöjen lisäksi myös erilaisissa tapahtumissa ja tapaamisissa. Peleissä tapahtuvaan häirintään ja syrjintään vaikuttavat pelaamisen erityispiirteet, erityisesti anonyymiys sekä pelaamiselle luonteenomaisen kilpailullisuus. Häirintä liittyy usein pelien häviämiseen tai huonoon menestykseen. Jotkut pelaajat saattavat esimerkiksi syyttää muita pelaajia häviämisestä tai hankaluuksista pelissä, jolloin he saattavat sortua kielenkäyttöön, joka on vähemmistöjä syrjivää, seksististä tai toisen pelaajan nuorta ikää väheksyvää.
Pelitaidot eivät ole pelaajan identiteettiin, sukupuoleen tai ikään sidonnaisia asioita. Koska pelatessa toimitaan usein nimimerkin takaa, kynnys ikävään kommentointiin voi tuntua madaltuneen. Anonyymiys voi myös synnyttää omassa mielessä käsityksen pelimaailman irrallisuudesta omasta itsestä tai muusta elämästä, jolloin peleissä tapahtuva huutelu ei ikään kuin tunnu olevan yhtä todellista tai vakavaa kuin pelien ulkopuolella tapahtuva henkinen väkivalta.
Häirintä, vihapuhe ja syrjintä kohdistuvat pelikulttuurissa samoihin ihmisryhmiin kuin pelien ulkopuolellakin: eri vähemmistöihin, tyttöihin ja naisiin. Erityisesti tyttöihin ja naisiin kohdistuva sukupuolittunut häirintä ja verkkoviha ovat nousseet viime aikoina peliyhteisöissä julkiseen keskusteluun. Peliyhteisöissä pyritään kehittämään häirinnän tunnistamista ja siihen puuttumista, jotta sukupuolittunut häirintä saataisiin kitkettyä. Tässä tavoitteessa häirintää kitkevien rakenteiden kehittäminen, kouluttautuminen sekä sukupuolittuneen häirinnän tunnistamisen opettelu ovat avainasemassa, jotta tilanne muuttuu paremmaksi.
Vihapuhe ja häirintä
Vihapuhetta ei mainita Suomen laissa ja sille on useita samansuuntaisia määritelmiä. Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus (R 97 20) määrittelee sen näin: ”vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.”
Suomen yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, mielipiteen, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lain määritelmän mukaan häirintä on “Henkilön ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukkaava käyttäytymistä”, jolla aiemmin lueteltuihin ominaisuuksiin kohdistuen “luodaan --- henkilöä halventava tai nöyryyttävä taikka häntä kohtaan uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri”.
Lähde: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325
Kohti parempaa pelikulttuuria
Vaikka pelit ja pelikulttuuri olisivat kasvattajalle tai huoltajalle itselleen vieraita, nuoren pelaajan kannalta kaikkein tärkeintä on olla aktiivisesti kiinnostunut peliharrastuksesta ja pelitoiminnasta. Kiinnostus osoittaa nuorelle pelaajalle tärkeän harrastuksen arvostusta ja viestii, että aikuiselle voi kertoa voittojen ja onnistumisten lisäksi myös ongelmallisista tilanteista tai huolista.
Kasvattajan tai huoltajan ei tarvitse osata itse pelata voidakseen tukea nuorta vaikeiden asioiden kohtaamisessa ja selvittämisessä. Jotta pelikulttuurissa tapahtuviin häirintätapauksiin voitaisiin puuttua ja syrjintää poistaa, kasvattajat voivat harjoitella peleissä tapahtuvan häirinnän tunnistamista. Tutustuminen kannattaa aloittaa kyselemällä ja keskustelemalla nuoren pelaajan pelaamien pelien hyvistä ja kiinnostavista puolista ja kysyä, millaista kommentointia pelaaja on havainnut peleissä.
Kaikkea ei tarvitse osata tai ymmärtää, mutta käsitteiden tai pelin mekaniikkojen tunteminen voi helpottaa häirinnän tunnistamista peliympäristöissä. Nuori pelaaja voi myös hakeutua peliyhteisöihin ja -paikkoihin, jotka noudattavat turvallisemman tilan periaatteita, joita voivat olla esimerkiksi: älä oleta, kunnioita muita, anna muiden näkemyksille tilaa, älä käyttäydy hyökkäävästi tai häiriköivästi. Esimerkiksi nuorisotyöllisestä pelitoiminnasta voi löytää peliyhteisön, jossa on asiaan perehtyneitä nuoriso-ohjaajia läsnä pelitilanteissa.
Non-toxic-hankkeen selvitys osoittaa, että osa pelaajista ajattelee ikävien kommenttien kuuluvan pelaamiseen ja on pelaajan omalla vastuulla “vain kestää” tai lopettaa pelaaminen. Häirintää tai vihapuhetta voidaan puolustella sillä, että se on “vain läppää”, trollaamista tai “trash-talkia". Kenenkään ei tarvitse sietää häirintää, vihapuhetta tai syrjintää edes huumorin varjolla. Häirintä tai syrjintä eivät ole heidän vastuullaan, joihin ne kohdistuvat. On kaikkien yhteinen tehtävä luoda pelikulttuurista parempaa ja pelaamisesta turvallisempaa kaikille. Häirintää tai muiden pelaajien vähättelyä ei voi perustella pelaamisen kilpailullisuudella, sillä henkilön ominaisuuksien solvaaminen ja pahimmillaan uhkailu eivät kuulu
urheiluun tai muuhunkaan harrastukseen. Jokaisen tulisi voida harrastaa, osallistua ja pelata omana itsenään ilman pelkoa tai syrjintää. Yhdenvertaisemman pelikulttuurin rakentumiseen voimme vaikuttaa myös tunnistamalla ja puuttumalla häirintään ja syrjintään pelien ulkopuolella.
Yhdenvertaisuutta edistävän pelikasvattajan muistilista:
- Kysele, ole kiinnostunut. Kuuntele, kannusta. Avoin ilmapiiri helpottaa keskustelua myös mahdollisissa ongelmatilanteissa.
- Osallistu, pelaa itse. Tutustu peleihin ja niiden mekaniikkoihin. Katso matseja ja pelivideoita.
- Ota puheeksi, jos huomaat kommentointia tai kielenkäyttöä, joka on syrjivää tai häiritsevää. Kysy tai ota selvää, jos et ymmärrä pelissä käytettyä kieltä tai lyhenteitä.
- Onlinessa pätevät samat käytössäännöt ja yhdenvertaisuuslait kuin pelien ulkopuolellakin. Pelit ovat osa todellista maailmaa.
- Lopullinen ratkaisu häirintään tai kiusaamiseen peleissä ei ole pelaamisen lopettaminen. Kysele, ovatko häiritsevät pelaajat tuttuja pelien ulkopuolella. Ota selvää, miten kyseisessä pelissä tai alustalla voi raportoida pelaajia. Suosituimmissa peleissä on käytössä pelin sisäisiä raportointityökaluja.
- Häiritsevien pelaajien hiljentäminen ja itsensä suojaaminen ikäviltä kommenteilta on myös sallittua. Pelaaja voi myös hakeutua turvallisiin peliyhteisöihin ja pelipaikkoihin, joissa häirintää ja syrjintää ei suvaita ja niihin puututaan.
- Arvosta peliharrastusta, vaikka se olisi itselle vierasta tai vaikeaa. Pelaaminen on sosiaalista toimintaa, jonka kautta solmitaan todellisia ihmissuhteita. Pelaaminen tarjoaa onnistumisen kokemuksia, voi tukea oppimana oppimisen taitoja ja ongelmanratkaisukykyä.
- Opettele tunnistamaan, miten syrjintä ja häirintä näkyvät ja ilmenevät peleissä. Tutustu esimerkiksi peleissä tapahtuvan häirinnän ilmiöihin ja termeihin: flaming, grieffaus, doxaus, smurffaus, swatting, mutettaminen, bännääminen.
- Ota selvää, onko pelitapahtumassa nimitetty häirintäyhdyshenkilöä ja millä tavalla tapahtumassa on varauduttu häirintä- tai syrjintätapauksiin.
- Peleihin tunteella eläytyminen ei sinänsä ole toksista. Pelaaminen nostattaa pintaan monenlaisia tunteita, mikä kertoo, että kyseessä on pelaajalle tärkeä kokemus. Tunteella eläytyminen ei saa tapahtua vähemmistöjen tai muiden ihmisten kustannuksella. Vähemmistöihin kohdistuva syrjivä kommentointi tai seksistinen huutelu eivät kuulu reiluun peliin (esim. homottelu, huorittelu).
- Jos pelaat itse, näytä esimerkkiä. Puutu häirintään ja syrjivään kommentointiin pelitilanteissa, keskustelufoorumeilla ja pelitapahtumissa, vaikka ne kohdistuisivat johonkuhun, jota et tunne. Viesti selkeästi, että syrjintä ja vihapuhe eivät ole hyväksyttävää.
Teksti: Riikka Lehtinen, Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri
Muistilista: Riikka Lehtinen ja Sonja Ahtiainen, Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri
Lähteet ja lisälukemista hankkeesta:
Alin, Ella: Non-toxic - Selvitys kilpailullisia tietokone- ja konsolipelejä pelaavien nuorten kokemuksista vihapuheesta ja häirinnästä, 2018 https://www.hel.fi/static/nk/Julkaisut/non-toxic.pdf
Kaukinen, Riikka: Kohti parempaa pelikulttuuria, 2019, s. 100-114 https://pelikasvatus.fi/pelikasvattajankasikirja2.pdf
