Nico Hartikainen

28 v

Nico Hartikainen

Toimittaja, Ilta-Sanomat (2015-), pääkaupunkiseutu

Nico Hartikainen on toiminut Ilta-Sanomien e-urheilutoimittajana vuodesta 2015. Tällöin Hartikainen aloitti kesätoimittajana, mutta siirtyi täysipäiväisesti töihin jo loppuvuodesta 2016. Nykyisin Hartikainen vastaa yksin lehden koko e-urheiluosiosta, jossa juttuja julkaistaan vuodessa peräti 600-800 riippuen suomalaisten menestyksestä. Kirjoittamisen lisäksi Hartikainen auttaa Ilta-Sanomien e-urheilua koskevissa projekteissa, osallistuu esimerkiksi markkinointitapaamisiin ja suunnittelee järjestettäviä turnauksia yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Vuonna 2005 Counter-Strike: Source nousi Hartikaisen kaveripiirin suosioon. Kiinnostus pelin kilpailullista puolta kohtaan heräsi, kun yksi kavereiden isoveljistä pelasi CS 1.6 -peliä Hawamoto-joukkueessa. Nähtyään “frägileffan” (kuten maalikoosteet jääkiekon MM-kisoissa, mutta kooste parhaista pelauksista ottelussa) Hartikainen kiinnostui pelin kilpapuolesta. Hän alkoi kirjoittaa pelin aikanansa suurimmalle, Cadred-nimiselle, uutissivustolle uutisia suomalaisesta kilpapelaamisesta englanniksi ilman osaamista tai kokemusta. Sivustolla Hartikaista opetti nykyään kansainvälisesti tunnettu e-urheilutoimittaja Richard Lewis. Muutama vuosi myöhemmin Hartikainen päätyi SETT.fi -sivustolle kirjoittamaan ja työskentelemään suomeksi vuodet 2012-2015. Syksyllä 2014 Hartikainen oli hyväksytty Laajasalon Opistoon, jonka työharjoittelun hän suoritti Yle E-urheilulla vuoden 2015 alussa. Heti valmistumisen jälkeen tie vei Ilta-Sanomille.

Parhaaksi työnsä puoleksi Hartikainen toteaa etuoikeuden olla yksi Suomen ensimmäisistä e-urheilun toimittajista, ja että häneen luotetaan toimituksessa. Hartikainen vastaa juttujen sisällöstä yksin, joten työtunnit ovat tekijän omissa käsissä, kunhan viikkotunnit täyttyvät. Hienoa työssä on ollut lisäksi se, että alaa pääsee seuraamaan niin läheltä, työssä tutustuu erilaisiin ihmisiin ja saa kertoa suomalaisten tekemisistä.

Työn huonoina puolina Hartikainen mainitsee haastavat työajat, jotka painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin sekä työn tulosriippuvuuden, eli sen että massat kiinnostuvat kun Suomi menestyy. Lisäksi harmillista on se, että tekeminen on vielä pienen piirin käsissä ja auttavia käsiä olisi hienoa saada mukaan, mutta se ei vielä ole kannattavaa. Kiire ei kuitenkaan tämän suhteen ole.

Elektronisen urheilun toimittajan työstä haaveilevalle Hartikainen antaa vinkiksi, että jokin paperi olisi hyvä olla taitojen tukena, mutta kaiken A ja O on silti lajitieto. CS on yhä sellainen peli, mihin kannattaa erikoistua, jos on todella jotain annettavaa ja pystyy erottumaan. Muuten kannattaakin pitää silmällä CS:ssä ja keskittyä samalla myös muihin peleihin ja alaan yleisesti.

Jokaista vähänkin menestyvää pelaajaa, joukkuetta ja organisaatiota Hartikainen rohkaisee miettimään omaa toimintaansa. Juttuvinkkejä kannattaa lähettää, ehdottaa haastatteluita, huomauttaa saavutuksista ja pohtia, miten omassa toiminnassaan voisi erottua muista. Tämä auttaa näkyvyyden saamisessa. Pelaajien pitäisikin miettiä enemmän omaa brändäystään ja sitä, millä tavalla erottuu muusta massasta.